5.4.2011

Päivä eteni pitkälti samaan malliin kuin eilen, Renelly sekä Reuben tekivät molemmat yhdet matematiikan quizit ja läpäisivät ne puhtaasti. Matematiikan opettaminen on paljon selkeämpää ja helpompaa englanniksi kuin Language Arts, kunhan vain hallitsee termistön. Aine on ehkä helpommin yhdistettävissä käytäntöön kuin kieliopin osaaminen. Lapset eivät välttämättä näe mitä väliä on sanajärjestyksen hallinnalla, kunhan tulee ymmärretyksi, mutta esimerkiksi kertotaulu on hyvin selkeä kokonaisuus jonka taitaminen kohentuu helposti kertaamalla. Matematiikan sääntöihin ei ole poikkeuksia ja matemaattisiin lausekkeisiin tarvittu järkeily on loogisesti vaativampaa kuin esimerkiksi lauseen kirjoittaminen, johon sisältyvät sanat hour ja spend. Myös sciencen opettaminen on minulle hyvin haastavaa, koska tämä on käytännössä pelkästään erikoissanastoa. Biologian sisältöjä läpikäydessä tänään tunsin itseni yksinkertaisesti epäpäteväksi. En olisi kyennyt opettamaan Reevesin tunnin asioita kokonaiselle luokalle, ainakaan ennen termistön perusteellista opettelua.

Loppupäivästä luimme yhdessä Don Rosan sarjakuvaa The Quest for Kalevala, joka siis pitää sisällään paljon faktaa Suomen tarustosta viihteellisessä, lapsiakin miellyttävässä muodossa. Tekstissä oli hyvin paljon sanoja joita meidän piti selventää, ja muutenkin etenimme hitaasti niin että kyselin aina välillä miksi nyt tapahtuu näin ja näin, kuka hän taas onkaan jne. Lapset lisäksi lukevat hyvin auttavalla tasolla, ja tarvetta olisi melkoiselle määrälle lukemisen oppitunteja. Aivan ensimmäinen asia kuitenkin olisi saada lapset varsinaisesti kiinnostumaan lukemisesta. Tämä mielenkiinnottomuus lukemista kohtaan on mielestäni laajempikin ongelma Intiassa. Käsittelemme tämän Don Rosan sarjakuvan neljässä päivässä, ja ehkä kirjoitamme arvostelun siitä ja teemme muunlaisia tehtäviä.

Viimeisenä tuntina jäljensimme Mona Lisaa. Alustin tunnin puhumalla Leonardo da Vincistä ja aikakaudesta jolla hän eli. Sitten katsoimme itse maalausta ja mietimme, miksi se on maailman kuuluisin maalaus. Puhuimme lähinnä malaauksen teknisistä ansioista, jätimme huomiotta maalauksen naisen henkilöllisyyden ja siihen liittyvät kysymykset. Koska tehtävä vaikutti vaikealta, lopulta vain minä ja Renelly yritimme jäljentää maalausta. Reuben ja Reeves päättivät jatkaa vanhoja keskeneräisiä töitään. Reeves kuitenkin hetken kuluttua totesi, että Mona Lisan jäljentäminen vaikuttaa kiinnostavalta ja siirtyi seuraamme yrittämään. Huomasimme kaikki yhdessä tehtävän haasteellisuuden, ja etenkin Renellylle, joka on melko lahjakas piirtämisessä, osoitin sanani kun mainitsin että jäljentäminen on hyvä keino harjoitella maalaamisen tekniikoita.

　

6.4.2011

On ihmeellistä, että en ole aikaisemmin kirjoituksissani kritisoinut Language Artsin kirjasarjan opetusmetodeja. Reubenin testissä oli kohta, jossa kysyttiin hyvien muistiinpanojen talteen ottamiseen. Kohtia olivat esimerkiksi first draft, final draft, revise sekä edit. Tämä on erinomainen esimerkki Christian Light -kirjasarjasta, lähes jokaisessa kokeessa on tällainen ulkoa opeteltava litania. En usko, että tämä on paras tapa opetella yhtään mitään. Esimerkiksi puheen pitämisestä, ulkoa opettelemisesta ja vaikka runon lausumisesta on oma ulkoa opeteltavien kohtien kavalkadinsa, jota sitten oppilailta tentataan joitain kertoja. Ei ole minkäänlaista takuuta siitä, että oppilaat varsinaisesti ymmärtävät miksi järjestys on tämänkaltainen tai mitkä ovat eri kohtien varsinaiset merkitykset. Se, että kokeista viedään tilaa näiden litanioiden kertaamisella, voitaisiin keskittyä varsinaisen ymmärryksen testaamiseen. Kokeet ovat toisinaan liian suppeita, esim. jostain mitättömän pienestä kohdasta voi saada 20 pistettä koska 100 pistettä on saatava täyteen.

Reubenin testi meni siis melko huonosti, 65 pistettä sadasta. Mutta vaikka se meni huonosti, Reubenin opiskelumotivaatio on tällä hetkellä oikein hyvä. Kun kirjasarjan sisällöt ovat mitä ovat, välillä tuntuu että en voi syyttää Reubenia siitä ettei hän vain jaksa päntätä sääntökokoelmia muistiinpanojen ottamiselle, ja näin ollen menestyy huonosti valmiiksi räätälöidyssä kokeessa. Aion kuitenkin huomenna kysellä häneltä näitä muistiinpanosääntöjä.

Renellyllä aamulla kohtasin taas kertaamisen paikan, enkä peitellyt turhautumistani siitä että joudumme käymään samoja asioita uudelleen ja uudelleen läpi. Hän ei erottanut adverbia adjektiivista. Otimme esimerkkilauseita taululle, ja kävimme kolmen oppilaan kanssa nämä yhdessä läpi.

Reevesille ennakoimani tilanne on toteutumassa, hänellä ei ole enää varsinaisesti muita sisältöjä kuin matematiikka, jota hän ei kokonaista päivää jaksaisi tehdä. Yritän kuitenkin pingottaa hänen kanssaan, edetä noin kahden Lesson-kokonaisuuden päivätahtia. Tänään Reeves osoitti sellaisia keskittymisvaikeuksia, että siirsin hänet toiseen luokkaan tekemään tehtäviään loppuun. Kokonaisuudessaan tilanne koulussa on tällä hetkellä oikein hyvä, vaikka tahtimme kirjoissa ei olekaan aivan toivomaani tasoa. Tärkeintä kuitenkin on, että oppilailla on motivaatiota käydä koulua ja he kokevat koulun mielekkääksi. Yksikään näistä oppilaista ei tule pääsemään kaikkien aineiden kirjojaan loppuun saakka, mutta yritän esimerkiksi Internetiä avukseni käyttämällä saada heidät innostumaan eri asioista.

Tänään esimerkiksi luimme seuraavan pätkän Don Rosan Kalevala-sarjakuvaa. Tavallaan liittyen eiliseen taidetuntiin otin ensiksi Gallen-Kallelan muutamia kuuluisimpia Kalevala-maalauksia, ja etsimme Don Rosan ankkapiirrokset jotka muistuttivat näitä maalauksia. Oppilaat olivat tänään jo sisällä tarinassa, ja paljon kiinnostuneempia siitä kuin eilen. He myös osoittivat mielenkiintoa Kalevalan epookkia kohtaan, joten jouduin hieman kertomaan siitä taustoja.

Toinen asia mitä teimme Internetissä tänään oli, että etsimme erään maantietovisan. Etsimme Googlen kuvahaulla yhdessä visassa lueteltuja nähtävyyksiä, ja mietimme mihin sijoittaisimme ne maailmassa. Visassa oli myös esimerkiksi kysymys, missä valtiossa sijaitsee Komodon saari, jossa myös Komodonvaraaneja (Komodo dragons) tavataan. Komondonvaraanit ja niistä löytämämme kuvat herättivät mielenkiintoa.

　

　

7.4.2011

Christian Light -kirjasarjan kokeissa ja quizeissä on saatava 80 pistettä läpäistäkseen testin ja siirtyäkseen seuraavaan kohtaan. Joskus olen ajatellut, että tämä on melko kova vaatimus, Suomessa tavallisessa opetussuunnitelmassa kun ei varsinaisesti ole mitään tällaista karsintaa, vaan seiskan oppilas periaatteessa saa olla seiskan oppilas, vaikkei huono koulumenestys tietenkään ole suotavaa. Tänään Reeves, Renelly ja Reuben taas valoivat minuun uskoa, että jokainen heistä voi päästä lähes 90 pisteen rajaan saakka. Koulupäivä oli ehkä tehokkain tähän mennessä. Tämä johtui tilanteestamme. Kaksi koulupäivää on jäljellä, ja olen luvannut että maanantaina emme enää opiskele niin tosissamme. Huominen on siis viimeinen totinen koulupäivä. Kaikki kolme ovat vaiheessa, jossa joko matematiikassa tai Language Artsissa on edessä koe, mutta koe on hieman liian kaukana. Selitin siis, että meidän on tänään kerrattava hyvin paljon asioita ja hyvin nopeasti jotta pystyisimme tekemään kokeen huomenna, kaikki kolme. Valitsin jokaiselle oppilaalle tehtäviä punakynälläni, siirryimme uusiin asioihin ja opettelimme ne nopeasti ja tehokkaasti ja vain harjoittelimme. Kaikki kolme osoittivat ahkeruutta ja päättäväisyyttä tehtävien tekemisessään, ja olin tyytyväinen lopputulokseen. Satunnaisia virheitä vielä tuli molemmissa aineissa, mutta ei enää sellaista hakuammuntaa kuin joskus aiemmin. Välillä kävimme yhdessä jonkin kohdan taululla läpi, kuten kaksi pitkää lausetta joista toinen oli “stringy” ja toinen “run-on”, joiden ongelmat olivat lähinnä välimerkkien puuttumisessa.

Tein heti päivän alusta määrätietoisesti selville tavoitteen huomista päivää varten, ja oppilaat ottivat haasteen vakavissaan. Päivän aikana kuitenkin säilyi kepeäkin tunnelma, pelasimme välillä Carrom-peliä ja luimme tietenkin myös Kalevala-sarjakuvan loppuun ja pelasimme koneella hieman tetristä. Etenkin sarjakuvasta lapset loppua kohden kiinnostuivat enemmän, ja aion huomenna kokeiden jälkeen kirjoituttaa pienen juonenkuvauksen ja arvostelun joka koskee tätä. On ilo nähdä lasten innostusta, he eivät pääse lukemaan paljon sarjakuvia, heillä ei ole pääsyä Internetiin ja he ovat hyvin kokemattomia koneen käyttäjiä. Jo pelkästään tetriksen kaltaisen yksinkertaisen pelin aikaan saama innostus on hämmentävän voimakasta. Nämä pienet “palkinnot”, jotka omalla tavallaan ovat myös hyvin kehittäviä ajanvietteitä, toimivat täydellisesti harmoniassa tehtävien tekemisen kanssa.

Koska kokemukseni lähenee loppuaan, mietin aktiivisesti plussia ja miinuksia täällä olossani. Kotikoulujärjestelmä todensi sen, jonka jo aavistelin pitävän paikkansa: Englannin kielen käyttö ei rajoita opettamista paljoakaan, kunhan oppii aineiden perussanaston. Minun ja oppilaiden välinen kulttuurien kuilu ei ole minkäänlainen este, vaan pikemminkin inspiroi ja kiehtoo molemminpuolisesti ja tavallaan myös kannustaa oppimaan lisää. On selvä asia, etten pysty milloinkaan tai mitenkään selittämään omaa historiaani oppilaille niin, että he voisivat täysin tämän jälkeen ymmärtää Suomen oloja. Toivon, että oma läsnäoloni täällä on heille aavistus omasta mahdollisesta tulevaisuudestaan: Heillä on elämässä pääsy minne päin maailmaa tahansa, jos he ovat tarpeeksi päättäväisiä ja välttävät älyllistä välinpitämättömyyttä. Tänään leikillisesti pyöritimme maapalloa ja iskimme sormemme satunnaiseen kohtaan, jossa “tulisimme isoina asumaan”. Oppilaita tämä nauratti, mutta mielestäni kansainvälisyys koulumaailmassa korostaa sitä, että maailman pitäisi olla kaikille lapsille avoin.

　

　

8.4.2011

Tänään kaikilla kolmella oli siis jokin Light Unit Test, Renellyllä kahdeksannen Language Arts-kirjan, Reubenilla kymmenennen Language Arts-kirjan ja Reevesillä yhdeksännen matematiikan kirjan testi. Teimme harjoituksia Reubenin ja Renellyn kanssa ennen kokeiden aloittamista, Reeves ryhtyi heti tekemään koetta. Kaikki kolme pääsivät kokeista läpi, pisteillä jotka olivat 80:n ja 90:n välissä. Reeves teki vielä lisäksi, testatakseen vanhojen asioiden osaamistaan, vaihtoehtoisen viidennen kirjan Language Arts-testin. Hän läpäisi sen 89 pisteellä. Olen oppilaiden suorituksiin suhteellisen tyytyväinen, kaikki ovat oppineet uusia asioita. Varsinkin Renellyn suoriutuminen ja aktiivisuus on kohentunut valtavasti. Nykyään hän on tunneilla paljon eloisampi, ei jää ihmettelemään suu auki katsoen tyhjyyteen. Hän tuntuu todella ymmärtävän lukemansa ja kiinnostuvan asioista aktiivisemmin.

Päivä oli odotetusti yhtä tehokas kuin eilenkin, tuntuu että vasta nyt saamme tämän kolmikon kanssa niin paljon aikaan kun olen toivonutkin. Reevesillä on suurimpia ongelmia jaksamisessa, ja huomautin hänelle tänään kahteen otteeseen, että hänen tulisi opetella tekemään asioita jotka eivät hänen mielestään ole niin mieluisia.

Tunnin loppupuolella, hoidettuamme Language Arts ja matematiikka pois alta, siirryimme eilisen sarjakuvan käsittelyyn. Teimme juonen tiivistelmää. Kirjoitin avuksi heille henkilöhahmojen nimiä ja kyselin hieman muistivatko he, kuka on kuka. Tämän jälkeen ryhdyimme kirjoittamaan juonta auki. Muistelimme yhdessä hieman, mitä alussa tapahtui ja miksi. Oppilaat innostuivat helposti tästä, sarjakuva kun oli ollut heille mieleen. Tämä tarina lopulta varsin hienosti kertoo pääasiat Kalevalasta ja myös monia pieniä faktoja suomalaisuudesta ja Suomesta. Uskon, että nyt lapset muistavat pitkään kuka oli Elias Lönnrot, Louhi tai mistä tuohivirsut on tehty.

Viimeiseksi teimme pienen sarjakuvan itse, kuvaamataidon harjoituksena. Piirsin taululle esimerkiksi sarjakuvan, ja valitsin aiheeksi luokkahuoneen tilanteen, hauskan pätkän jossa Reuben juoksee ulos luokasta. Lapset naureskelivat tälle hieman liikaakin, ja yrittivät kopioida minun tekemääni harjoitusta liiaksi. Annoin ehdotuksia sarjakuvan tapahtumapaikalle, kerroin ruutujen kokojen mahdollisuuksista ja puhekuplista. Sarjakuvan peruspalikat tulivat selville, ja heille valkeni hieman sen tarjoamia mahdollisuuksia. Renelly, taitavin ja uskaliain kuvaamataiteilija, valitsi toisenlaisen aiheen kuin pojat jotka lähinnä kopioivat minun keksimääni. Renellyn työ jäi reilusti kesken. Aiomme jatkaa tätä vielä maanantaina, vaikka kovin paljoa koulua emmekään enää käy. Tämä on viimeinen koulupäiväni.

　

11.4.2011

Viimeinen päiväni on ohi, vietimme sen tehden tehtäviä hieman yli tunnin. Teimme myös juonikuvauksen sarjakuvasta loppuun. Tämä oli erittäin mielekäs hetki, summasimme tarinan opetuksen lyhyeen ja opimme jotain keskeistä siitä, minkälainen tarina oli kyseessä ja mikä teki siitä niin kiehtovan. Tämän jälkeen siirryimme siivoamaan taloa, sitten söimme, ja luimme yhden Don Rosan sarjakuvan yhdessä, jonka olin luvannut heille kopioida omaksi. Päivä oli kuten muutkin, vaikea joltain osin. Kohtasin jälleen puolikielisyyttä Language Artsin tehtävien kohdalla. Totean itsekseni, että jotta näiden lasten englannin kieltä haluaisi todella kehittää, aikaa tarvittaisiin enemmän kuin pari kuukautta. En osaa sanoa mihin suuntaan heidän kielen taitamuksensa kehittyy, koska en tiedä mitä kieliä he käyttävät eniten vapaa-ajallaan.

Opettamisessa on kyse kielen käyttämisestä, mutta omalla persoonallaan saa paljon aikaan vaikka kielen keinot eivät olisikaan täydelliset. Tärkeintä Goan aikanani oli ehdottomasti se yhteys, joka oppilaiden kanssa syntyi. Intiassa lapsilla on mielestäni hieman väärät lähtökohdat koulutuksen kehittämiseen jo lähtökohtaisesti. Koulussa ollaan tietenkin opettelemassa uusia asioita. Mutta asioita pitää opetella oppilaslähtöisesti, lähtien jokaisen oppilaan valmiuksista ja jossain määrin myös mielenkiinnon kohteista. Opeteltava tieto pitää pystyä siirtämään koulun ulkopuoliseen elämään helposti ja selkeästi. Pyrin juuri tähän, ja uskon että siinä onnistuinkin. Reevesin, Reubenin ja Renellyn asenteet koulunkäyntiä kohtaan muuttuivat viime kuukauden aikana.